Harrastusanalyysi; mitä, miksi, kuinka? 03

http://toimitus.blogitalli.fi/2014/11/viikon-blogihaaste-harrastusanalyysi.html

MITÄ MINÄ OIKEIN HARRASTAN?

no siis kaikki varmaan ymmärtää, että harrastan ratsastusta. Tarkemmin kummiskin kouluratsastusta, koska esteet ei niinkään ole minun juttuni, mutta kyllä niitä esteitäkin on mukava hyppiä ilman mitään tavotteita. 

Pienestä asti olen tykännyt hevosista, oli se sitten minkälainen tahansa näöltään tai luonteeltaan oli se aina minulle unelmahevonen. Pääsin ensimmäisen kerran hevosen selkään, kun olin kymmenen vuotias. Hevosen omisti minun tuttavani ja sain silloin ratsastaa ilmaiseksi, mutta kun olin kaksitoista niin  tuttavani hevonen menehtyi ja ratsastus loppui siihen. Luin kokonaisen vuoden hevoskirjoja oppien paremmin hevosista käytännönasioita. Samalla keräsin rahaa, että pääsisin ensi vuonna ratsastusleirille, koska minun perheelläni ei ollut varaa kustantaa ratsastustani ratsastuskoulussa. Kävin kummiskin usein katsomassa ratsastuskoululla kaverini tunteja ja se oli silloin aina niin ihanaa, kun pääsi hevosten luokse.

Hevosethan on eläviä olentoja, joilla on myös omat tunteensa.  Olen tavannut monenlaisia hevosia ja olen jonkun ajan päästä aina ymmärtänyt kyseistä hevosta.  En ikinä voisi kuvitellakkaan, että hevonen yrittää kertoa minulle jotain ja en ymmärrä mitä. Harrastan siis myös hevosten ymmärtämistä, vaikka hassulta se kuulostaa. Monet hevosen omistajat varmasti myös ymmärtää hevostaan. Minullahan sitä kummiskaan ei ole. :)

Kouluratsastus on aina ollut se minun juttuni ja tuleva haaveeni on ratsastaa valkoisten aitojen sisällä hienolla omalla puoliverisella. Joka on ollut haaveena minulla pienestä asti. Paljon on toteutettavaa jos nämä haaveet haluan toteuttaa, mutta on minulla vielä aikaa. Siihen kummiskin tähdätään.

MIKSI?

Yksinkertainen vastaus on minulta se, että olen tykästynyt niin paljon näihin nelijalkaisiin hirnahteleviin eläimiin, että en pystyisi ajattelemaan elämääni ilman hevosia. Se on minun elämänjuuri ja elämäni koostuu sen ympärille.

Tämähän harrastus on yksi kalleimmista harrastuksista, mutta kun sydämmen on sille avannut, ei sitä voi enää sulkea. Tottahan se on että tämän harrastuksen kanssa ei rahan menoa voi estää, mutta sen rahan menon vastineeksi saa 400-600kg eläimeltä kunnioitusta,  ja mikä tärkeintä niin rakkautta!

 Kouluratsastus vain jotenkin kiihtoo minua vaikka onhan siinä hevoselle enemmän työtä ja hikeä tiedossa. Kova metalli luiska suussa ja pitäisi vielä päästä eteenpäin. Itse kummiskin ratsastankin mieluiten pehmeimmillä kuolaimilla ja yritän saada sitä toimimaan omilla avuillani, enkä kuolaimen avulla. Tässä lajissa myös kaikki on niin täsmällisempää, kuin esteratsastuksessa. Hevonen pitää olla kuulias ja kauniisti muodossa. Se on kummiskin niin harmonista, kun hevonen "tanssii" musiikin tahdissa hienosti tuunattuna. On se vaan niin hienon näköistä. Onhan esteratsastuksessakin parhaat puolensa, mutta minulle luultavammin kummiskin liian nopea ja hätänen laji, ettei se sopisi minulle.

Tähän ei nyt oikein saanut selkeää tekstiä, mutta yritin parhaani.

KUINKA?

Kaikille hevosen omistajille varmaan tärkeintä on oman hevosen hyvinvointi ja kun käyn ratsastamassa Tigrulla, niin haluan viettää sen kanssa vähintään viisitoista minuuttia, että näen millä tuulella itse hevonen on ja onko siinä jotain erikoista. Venyttelen sen kanssa myös karsinassa aina ennen tuntia. Siinä huomaan jos hevonen on jostain kohdasta jumissa ja yritän tuolloin saada ratsastuksessa hevosen lihakset vetreytymään.

Haluan hevosen selässä käyttää mahdollisimman vähän kovia otteita ja yritän saada sen toimimaan sisäisellä tahdollani ja pohjeavuillani. Otan aina kaikki raipat ja muut tämmöiset apujen "vahvistimet" niukasti vastaan, vaikka ei se hevonen niistä rikki mene. Yleinsä kyllä meille riittääkin Tigrun kanssa laukannostoissa, että kerran antaa raippaa takapuolelle ja sitten se toimii ilmankin sitä. Itse kiitän hevosta aina jokaisessa asiassa minkä se tekee oikein ratsastuksessa. Vaikka se ravaisi vain kaksi kierrosta hienosti muodossa, niin annan sille kunnon kehut ja taputukset, koska olen silloin ylpeä hevosesta sekä minusta, että meillä toimii yhteistyö hyvin.

Ratsastus ei ikinä ole kummiskaan minulle se pääasia vaan se, että minulla ja hevosella on vahva side, joka auttaa myöskin kaikissa kommunikaatioissa. Haluan viettää paljon aikaa hevosen kanssa ja oppia tuntemaan sen. Teen myös mieluummin maastakäsittelyä, kun varustan hevosen ja menen ratsastamaan.

Minähän joudun kustantamaan itse ratsastustuntini ja välillä on niin niukkaa, että minulla ei ole varaa tuntiin ja tuolloin en edes pääse tallille moikkaamaan Tigrua, koska saan kyydin tallille vain silloin kun minulla on tunti. Silloin olen kyllä murheenmurtama, mutta yritän olla lannistumatta ja kirjoitan ratsastuspäiväkirjaani. Mietin mitä parantamista minulla vielä olisi viime tunnista ja vahvistan minun kroppaani, että minulle sekä hevoselle ratsastaminen olisi helpompaa. Luen kaikkia hevoskirjoja joissa on vinkkejä ratsastukseen.

Ratsastus ja hevoset on kuin onkin koko elämäni ja en voisi elää ilman hevosia. :)

Ohjeet haasteeseen!

Kopioi haasteen banneri postaukseesi. Linkitä haaste omaan postaukseesi, jotta muutkin löytävät ohjeet haasteen toteuttamiseen ja osallistumiskaavakkeen. Vastaa haasteeseen omin sanoin blogissasi. Käytä luovuutta, sovella ja somista postausta kuvilla. Linkitä postauksesi tämän tekstin (siis haasteen alkuperäiselle sivulle!) loppuun, jotta muutkin pääsevät lukemaan sinun näkökulmasi asiasta ja osallistut samalla kilpailuun! 

Viimeiseksi haasta kolme muuta bloggaajaa mukaan.

minulla ei ole vielä ollenkaan lukijoita, mutta haastan muutaman tuttavani joiden blogit tiedän puskailua, Tavoitteena kisakentät, Tyyne & Elsa

Tämä teksti ei ole mikään järjellä koottu, vaan ihan sydämmestä ja omasta harrastuksesta mielipiteeksi kirjoitettu teksti ja kirjoitustaitoni on siis ruosteessa todella paljon ja olen siitä pahoillani. Tiedän kyllä, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia näihin täysikäisiin kirjoittajiin, mutta kirjoitin tämän koska tämä kaikki on vaan minun mielipiteeni omasta harrastuksestani ja halusin nähdä mitä minulle itselleni avautuu, kun ei näitä asioita tule ikinä muuten ajateltua. :D

~ Hanna ~ 

Tigru kesällä serkkuni kanssa kåvelemässä alkukäyntejä. c:

Vermon tunnelmissa 02

Eli tuossa 8.-10.päivät oli kansalliset poninäyttelyt vermon raviradalla. Itse menin serkkuni kanssa vasta sunnuntaina, koska emme saaneet kyytiä lauantaille. 

Kun saavuimme paikanpäälle oli lämpötila noussut matkan aikana varmaan jo +10 astetta. Raviradalla oli jo paljon ihmisiä ja poneja näyttelykehissä. Olen aijemmin käynyt kansallisissa poninäyttelyissä vermossa 2012 ja tunsin paikat siis suhteellisen hyvin.

Tultuamme vermon raviradalle, niin metsästimme ensimmäisen näyttelykehän, kamera heti esille ja kuvaamaan. Näyttelykehissä mm.1 kehässä oli todella upeita welsh-poneja ja olisin voinut varastaa vaikka kaikki.

Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja oli todella kuuma, mutta se ei näyttänyt poneja haittaavan, koska kaikilta löyty energiaa, vaikka muille jakaa. Kuvasimme kaikki kehään tulleet ponit, ja vaihdoimme välillä toiseen näyttelykehään. On tämäkin näyttely kyllä valokuvaajien puolesta todella suuri tapahtuma, koska kaikki penkit olivat täynnä näyttelykehien vierestä ja maassakin istui tosi paljon väkeä.

Kävimme myös itse raviradalla kuvaamassa poneja, jotka odottelivat vuorojaan. Löysimme yhdestä kohdasta tosi paljon shetlanninponeja ja niiden varsoja. Päätimme automaattisesti serkun kanssa kuvata niitä ja useammat pikku varsat oli tosi uteliaita. Ne tulivat melkein syliin ja silitimme sitten niitä nauraen ja kuvaten. Kaikkien näyttelyissä olleet ponejen omistajat olivat kyllä kaikki todella ystävällisiä ja antoi kuvata ponejaan kehän ulkopuolellakin. He laittoivat poninsa näyttäviin asentoihin, jotta kuvista tulisi hyviä ja olen kyllä heille kaikille kiitollinen, koska melkein kaikista kuvista sitten myös tuli hyviä.

  

Paikanpäällä oli myös pienemmille lapsille keppihevos rata. Lapset oli kyllä niin suloisia, kun ne hyppivät jotain 10-20cm korkeita esteitä! :D

Söimme siinä sitten, kun olimme saaneet melkein kaikista poneista kuvat. Ampiaiset kiusasivat inhottavasti kyllä koko ajan ja oli ihme, että en saanut pistosta.

Loppuen lopuksi, kun soitimme kyydin, niin olin palanut käsistä, reisistä, pohkeista, naamasta ja kaulasta, joten todella ihana tuliainen tuli sieltäkin.

Mietin, että ostaisinko Tigrulle riimun, mutta rahaa oli vain 20 euroa mukana ja muutenkin en viittinyt, koska siellä ei ollut oikein ulkonäöltään Tigrumaista riimua.

Tämä teksti on aika tönkkö ja tylsä, mutta kun en tahdo keksiä mitään kerrottavaa ja muutenkin olen todella väsynyt pitkän koulupäivän jälkeen. Eli tämä saa nyt riittää tältä kertaa ja laittelen alas vielä kuvia + kuvatekstien kera. (:

Kyllä siellä pikkuvarsat pikkuisen riehui!

smile, vai pepsodent smile?

 Ja voitto kuvia. . . (:

Olisihan näitä kuvia vielä semmoiset 200 vähän päälle, mutta enpä nyt enempää laittele! :D Seuraava postaus tulee, kun saan jotain kuvia + kirjoitus aihetta.

 ~ Hanna ~ 

HUOM! Kuvia saa vain ja ainoastaan kopioida ponien omistajat! Jos haluat lisää kuvia ponistasi/hoitoponista laitathan sähköpostia lindberghanna13@luukku.com osoitteeseen, niin antelen niitä sitten sitä mukaan mitä löytyy. :)

Mökkeilyä 01

Eli nyt olisi sitten tämän blogin ensimmäisen kunnollisen postauksen aika.Eli olen ollut nyt vähän päälle viikon täällä perheen mökillä kuopiossa. Enpä ole mitään kunnollista täälläkään tehnyt, vaan lokoillut sisällä piiloutuneena tuosta hirveästä helteestä. Uimassa olen pari kertaa käynyt kunnes omat vaivat estivät asian. Muutenkin nykyään olen semmoinen vilukissa, että veden pitää olla melkein lämmintä jotta viihtyisin siellä. Olenhan minä tietysti käynyt perheeni kanssa kaupungilla ja mökin lähistöllä olevalla tallillakin. Eilen tuli hommattua muutama vaatekkin kuopion matkuksesta. Nimittäin punainen pääkallo toppi, jonka alkuperäinen hinta oli 45e, mutta nyt se oli vain 19e. Tietenkin se piti mukaan noukkia sieltä  ja samasta kaupasta tarttui myös farkkupaita, jonka saa solmittua tuosta rinnan alapuolelta. Yhteis hinta oli 54e, mutta onneksi omat vanhemmat maksoi. Itsellä olisi mennyt kaikki rahat lompakosta jos olisin joutunut itse maksamaan.

Olen siis tosiaan käynyt tuossa lähistöllä olevalla heppatallilla ja sieltä on otettu melkoisesti heppakuvia. Rakastan sitä, kun voi olla tallilla omassa rauhassa kaukana tutuista ihmisistä ja voi vain olla hevosten kanssa. Kuunella niiden hörähdyksiä, askeleita ja hevosten syöntiä. Tuntea hevosten karva ja ihana hevosista tuleva tuoksu. Se saa minut aina rauhoittumaan jos on ollut läheisten kanssa jotain riitaa tai muita ongelmia. Hevoset on minulle se ratkaisu kaikkeen.

Varsinkin kun mökkitallilla ei päiväsaikaan ole ketään ihmisiä. Hevoset ovat laitumilla ja tarhoissa. Siellä saa olla omassa rauhassa hevosten kanssa.

Tämä kyseinen talli ei ole siis mikään netistä löytyvä. Syrjäinen ja hieno paikka hevosille. Suurimmaksi osaksi ravihevosia, mutta kyllä muutama ratsukin löytyy. Hevosten nimiä en silti paljasta, koska omistajat tuskin haluaa.

 

Tässä ylempänä oleva suomenhevonen on aivan älyttömän upea ja iso. Rakastan kyseistä hevosta valtavasti ja omistaisin mieluusti itsekkin tuommoisen kultakimpaleen. Kyseinen hevonenhan on siis ori ja älyttömän kiltti. Hevosta pystyy myös lukemaan todella helposti, koska se näyttää selvästi jos se ei jotain halua. Säkää löytyy ainakin omasta arviosta vähän yli 160cm. Sehän menee juuri suomenhevosten sään rajoilla. Tämä hevonen ei minun tietääkseni ole ravihevonen tai jos on, niin se ei enää starttaa. Iästä ei ole havaintoakaan, mutta kyllä se varmaan ylittää 10 vuoden, ellei jo 15 vuodenkin.

Ylempänä oleva shetlanninponitamma on siis ollut raviponi ja sijoittunut shetlanninponien suurimmissa raveissa neljänneksi jos nyt oikein muistan. Tamma yleinsä tahtoo vähän karata, joten saan joskus pyydystää sen keskeltä tietä. Tällä ponilla on myös varsa.

En kummiskaan tiedä onko tämä poni myyty, koska en ole nähnyt sitä koko kesänä. Tämä poniori oli kyllä aika vekkuli ja todella ärsyttäväkin. Sain tuntea muutaman kerran sen hampaat ihossani ja kaviot jalallani. Onhan se kummiskin todella söpö.

Sitten tallilla asuu vielä kaksi ravuria ja en ole niistä saanut otettua vielä tänä vuonna kuvia, joten näytän viime vuoden kuvat niistä.

Tuo musta lämminverinen oli 2012 minun ehdoton suosikkini, kun näin sen ensimmäisen kerran. Ikävöin kyseistä hevosta kokonaisen vuoden lähdettyämme 2012 kesällä takaisin kotiin. Kun tulimme takaisin 2013 kesällä mökille, oli hevonen jotenkin muuttunut tai sitten ei. Se ei ollutkaan enää lempihevoseni. 2013 kesällä tuo ruunikko lämminverinen saapui ja se oli todella säikky ja herkkä. Tykästyin siihen, mutta en sillein kuin tuohon mustaan.

Eli tämmöistä postausta tältä kertaa! (: Toivottavasti piditte ja olen hyvin kiitollinen jos tulisi uusia lukijoita ja kommentteja. 

Postaan tänne varmaan seuraavan kerran, kun pääsen kotiin ja menen ratsastamaan.

~ Hanna ~