MITÄ MINÄ OIKEIN HARRASTAN?
no siis kaikki varmaan ymmärtää, että harrastan ratsastusta. Tarkemmin kummiskin kouluratsastusta, koska esteet ei niinkään ole minun juttuni, mutta kyllä niitä esteitäkin on mukava hyppiä ilman mitään tavotteita.
Pienestä asti olen tykännyt hevosista, oli se sitten minkälainen tahansa näöltään tai luonteeltaan oli se aina minulle unelmahevonen. Pääsin ensimmäisen kerran hevosen selkään, kun olin kymmenen vuotias. Hevosen omisti minun tuttavani ja sain silloin ratsastaa ilmaiseksi, mutta kun olin kaksitoista niin tuttavani hevonen menehtyi ja ratsastus loppui siihen. Luin kokonaisen vuoden hevoskirjoja oppien paremmin hevosista käytännönasioita. Samalla keräsin rahaa, että pääsisin ensi vuonna ratsastusleirille, koska minun perheelläni ei ollut varaa kustantaa ratsastustani ratsastuskoulussa. Kävin kummiskin usein katsomassa ratsastuskoululla kaverini tunteja ja se oli silloin aina niin ihanaa, kun pääsi hevosten luokse.
Hevosethan on eläviä olentoja, joilla on myös omat tunteensa. Olen tavannut monenlaisia hevosia ja olen jonkun ajan päästä aina ymmärtänyt kyseistä hevosta. En ikinä voisi kuvitellakkaan, että hevonen yrittää kertoa minulle jotain ja en ymmärrä mitä. Harrastan siis myös hevosten ymmärtämistä, vaikka hassulta se kuulostaa. Monet hevosen omistajat varmasti myös ymmärtää hevostaan. Minullahan sitä kummiskaan ei ole. :)
Pienestä asti olen tykännyt hevosista, oli se sitten minkälainen tahansa näöltään tai luonteeltaan oli se aina minulle unelmahevonen. Pääsin ensimmäisen kerran hevosen selkään, kun olin kymmenen vuotias. Hevosen omisti minun tuttavani ja sain silloin ratsastaa ilmaiseksi, mutta kun olin kaksitoista niin tuttavani hevonen menehtyi ja ratsastus loppui siihen. Luin kokonaisen vuoden hevoskirjoja oppien paremmin hevosista käytännönasioita. Samalla keräsin rahaa, että pääsisin ensi vuonna ratsastusleirille, koska minun perheelläni ei ollut varaa kustantaa ratsastustani ratsastuskoulussa. Kävin kummiskin usein katsomassa ratsastuskoululla kaverini tunteja ja se oli silloin aina niin ihanaa, kun pääsi hevosten luokse.
Hevosethan on eläviä olentoja, joilla on myös omat tunteensa. Olen tavannut monenlaisia hevosia ja olen jonkun ajan päästä aina ymmärtänyt kyseistä hevosta. En ikinä voisi kuvitellakkaan, että hevonen yrittää kertoa minulle jotain ja en ymmärrä mitä. Harrastan siis myös hevosten ymmärtämistä, vaikka hassulta se kuulostaa. Monet hevosen omistajat varmasti myös ymmärtää hevostaan. Minullahan sitä kummiskaan ei ole. :)
Kouluratsastus on aina ollut se minun juttuni ja tuleva haaveeni on ratsastaa valkoisten aitojen sisällä hienolla omalla puoliverisella. Joka on ollut haaveena minulla pienestä asti. Paljon on toteutettavaa jos nämä haaveet haluan toteuttaa, mutta on minulla vielä aikaa. Siihen kummiskin tähdätään.
MIKSI?
Yksinkertainen vastaus on minulta se, että olen tykästynyt niin paljon näihin nelijalkaisiin hirnahteleviin eläimiin, että en pystyisi ajattelemaan elämääni ilman hevosia. Se on minun elämänjuuri ja elämäni koostuu sen ympärille.
Tämähän harrastus on yksi kalleimmista harrastuksista, mutta kun sydämmen on sille avannut, ei sitä voi enää sulkea. Tottahan se on että tämän harrastuksen kanssa ei rahan menoa voi estää, mutta sen rahan menon vastineeksi saa 400-600kg eläimeltä kunnioitusta, ja mikä tärkeintä niin rakkautta!
Kouluratsastus vain jotenkin kiihtoo minua vaikka onhan siinä hevoselle enemmän työtä ja hikeä tiedossa. Kova metalli luiska suussa ja pitäisi vielä päästä eteenpäin. Itse kummiskin ratsastankin mieluiten pehmeimmillä kuolaimilla ja yritän saada sitä toimimaan omilla avuillani, enkä kuolaimen avulla. Tässä lajissa myös kaikki on niin täsmällisempää, kuin esteratsastuksessa. Hevonen pitää olla kuulias ja kauniisti muodossa. Se on kummiskin niin harmonista, kun hevonen "tanssii" musiikin tahdissa hienosti tuunattuna. On se vaan niin hienon näköistä. Onhan esteratsastuksessakin parhaat puolensa, mutta minulle luultavammin kummiskin liian nopea ja hätänen laji, ettei se sopisi minulle.
Tähän ei nyt oikein saanut selkeää tekstiä, mutta yritin parhaani.
KUINKA?
Kaikille hevosen omistajille varmaan tärkeintä on oman hevosen hyvinvointi ja kun käyn ratsastamassa Tigrulla, niin haluan viettää sen kanssa vähintään viisitoista minuuttia, että näen millä tuulella itse hevonen on ja onko siinä jotain erikoista. Venyttelen sen kanssa myös karsinassa aina ennen tuntia. Siinä huomaan jos hevonen on jostain kohdasta jumissa ja yritän tuolloin saada ratsastuksessa hevosen lihakset vetreytymään.
Haluan hevosen selässä käyttää mahdollisimman vähän kovia otteita ja yritän saada sen toimimaan sisäisellä tahdollani ja pohjeavuillani. Otan aina kaikki raipat ja muut tämmöiset apujen "vahvistimet" niukasti vastaan, vaikka ei se hevonen niistä rikki mene. Yleinsä kyllä meille riittääkin Tigrun kanssa laukannostoissa, että kerran antaa raippaa takapuolelle ja sitten se toimii ilmankin sitä. Itse kiitän hevosta aina jokaisessa asiassa minkä se tekee oikein ratsastuksessa. Vaikka se ravaisi vain kaksi kierrosta hienosti muodossa, niin annan sille kunnon kehut ja taputukset, koska olen silloin ylpeä hevosesta sekä minusta, että meillä toimii yhteistyö hyvin.
Ratsastus ei ikinä ole kummiskaan minulle se pääasia vaan se, että minulla ja hevosella on vahva side, joka auttaa myöskin kaikissa kommunikaatioissa. Haluan viettää paljon aikaa hevosen kanssa ja oppia tuntemaan sen. Teen myös mieluummin maastakäsittelyä, kun varustan hevosen ja menen ratsastamaan.
Minähän joudun kustantamaan itse ratsastustuntini ja välillä on niin niukkaa, että minulla ei ole varaa tuntiin ja tuolloin en edes pääse tallille moikkaamaan Tigrua, koska saan kyydin tallille vain silloin kun minulla on tunti. Silloin olen kyllä murheenmurtama, mutta yritän olla lannistumatta ja kirjoitan ratsastuspäiväkirjaani. Mietin mitä parantamista minulla vielä olisi viime tunnista ja vahvistan minun kroppaani, että minulle sekä hevoselle ratsastaminen olisi helpompaa. Luen kaikkia hevoskirjoja joissa on vinkkejä ratsastukseen.
Ratsastus ja hevoset on kuin onkin koko elämäni ja en voisi elää ilman hevosia. :)
Ohjeet haasteeseen!
Kopioi haasteen banneri postaukseesi. Linkitä haaste omaan postaukseesi, jotta muutkin löytävät ohjeet haasteen toteuttamiseen ja osallistumiskaavakkeen. Vastaa haasteeseen omin sanoin blogissasi. Käytä luovuutta, sovella ja somista postausta kuvilla. Linkitä postauksesi tämän tekstin (siis haasteen alkuperäiselle sivulle!) loppuun, jotta muutkin pääsevät lukemaan sinun näkökulmasi asiasta ja osallistut samalla kilpailuun!
Viimeiseksi haasta kolme muuta bloggaajaa mukaan.
minulla ei ole vielä ollenkaan lukijoita, mutta haastan muutaman tuttavani joiden blogit tiedän puskailua, Tavoitteena kisakentät, Tyyne & Elsa
Tämä teksti ei ole mikään järjellä koottu, vaan ihan sydämmestä ja omasta harrastuksesta mielipiteeksi kirjoitettu teksti ja kirjoitustaitoni on siis ruosteessa todella paljon ja olen siitä pahoillani. Tiedän kyllä, että minulla ei ole mitään mahdollisuuksia näihin täysikäisiin kirjoittajiin, mutta kirjoitin tämän koska tämä kaikki on vaan minun mielipiteeni omasta harrastuksestani ja halusin nähdä mitä minulle itselleni avautuu, kun ei näitä asioita tule ikinä muuten ajateltua. :D
~ Hanna ~
![]() |
| Tigru kesällä serkkuni kanssa kåvelemässä alkukäyntejä. c: |

.jpg)
.jpg)
.jpg)

.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)